Maanantaina 27. syyskuuta järjestettiin Pinni B:n luentosalissa 3107 jatko-opiskelijoiden tapaaminen, joka osanottajamäärästä päätellen herätti paljon kiinnostusta. Kutsun joukkoa opiskelijoiksi, mutta keskustelusta päätellen nimike ei miellytä suurinta osaa meistä. Jatko-opiskelijoiden asema yliopistolaisten joukossa on juuri nyt ajankohtainen asia kun yliopiston rakenteita ollaan rukkaamassa uuteen uskoon, ja tutkijoiden huolena näyttää olevan se, että meidät kirjataan jälleen oudoksi massaksi johonkin henkilökunnan ja opiskelijoiden väliseen limboon.
Pikainen kysely osoitti, että osa porukasta oli apurahalla, osa työsuhteessa, osa molempia. Jotkut opiskelijoista olivat Tamyn jäseniä, osa Tattelaisia. Salissa istui siis hajanainen joukko, joka järjestäytyy ainakin aluksi yhdeksi jatko-opiskelijoiden sähköpostilistaksi, joka toimii nimellä ”Tampereen yliopiston väitöskirjantekijöiden lista”. Kokouksessa oli tietenkin vain murto-osa kaikista yliopiston väitöskirjantekijöistä, sillä osa meistä asuu muualla, osa opiskelee työnsä ohessa ja osa oli varmasti todennut tutkimuksensa olevan tärkeämpää ajanvietettä kuin kokouksissa istuminen. Jos on totta (kuten vararehtori meitä muistutti), että suurin osa tohtoriopiskelijoista ei valmistu koskaan, tätä jäävuoren huippua tukee valtava tilastollinen haamuarmeija proto-tohtoreita, joiden ontologinen status voidaan haarukoida vain hyvin laajasti jonnekin materiaalisen objektin ja hallusinaation välille. Olemme kuitenkin nyt nähneet toisiamme istumassa samassa salissa, pyytämässä puheenvuoroa ja tekemässä muistiinpanoja, joten tiedämme, että meitä on olemassa ja että haluamme saada yhteisen äänemme kuuluviin.
En tiedä miten toimimme tulevaisuudessa, valitsemmeko joukostamme edustajia ajamaan asioitamme vai toimimmeko oman vai jonkin jo olemassa olevan yhdistyksen tai liiton kautta. Toisin sanoen en tiedä kuinka raskasta hallinnollista koneistoa ryhdymme luomaan, mutta edustajalle tai edustajistolle on jo todellinen tarve, sillä esimerkiksi yliopiston johto tarvitsee henkilön tai henkilöitä, joihin ottaa tarvittaessa yhteyttä.
Järjestäytyminen on tärkeää monesta syystä. Moni meistä on huolestunut uuden yliopistomme vallanjaosta ja haluamme varmistaa, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Moni kaipaa vertaistukea ja aktiivisempaa yhteistyötä tutkijoiden kesken. Kielten laitoksella on tietojeni mukaan yli sata jatko-opiskelijaa, mutta en usko tavanneeni heistä kuin noin tusinan ja mietin usein mitä he tekevät ja etenkin missä he kaikki ovat. Kommunikoinnin parantuessa tiedän toivottavasti tulevaisuudessa mistä etsiä heitä lisää. On hieman huolestuttavaa tietää, että kielten laitoksella on omat listansa ja kommunikointikanavansa ja silti yllättävän harvalla meistä vaikuttaa olevan mitään sanottavaa, mutta on tietenkin virheellistä olettaa, että laitoksemme heijastaisi koko yliopistoa pienoiskoossa. Salissa istuneesta suuremmasta joukosta kumpusi miellyttävän aggressiivinen asenne, joka toivottavasti tulee potkimaan asioitamme päättävien elinten kokousten esityslistoille.
Moni puhui tapaamisessa tutkijoiden identiteetistä, mutta tällä tuskin tarkoitetaan henkilökohtaisten identiteettikriisien uhkaavan tutkijoita, jos he jäävät ilman tarkkaan määriteltyä roolia yliopistoyhteisössä. Kyseessä ovat tällä hetkellä hieman konkreettisemmat asiat. Arvelen, että jatko-opiskelijat ja apurahatutkijat määrittelevät itsensä tutkimuksensa ja työnsä mukaan ja jos tästä on jotain hyötyä yliopisto-organisaation pyörittämisessä, he tekevät tuottavaa työtä. Emme kuitenkaan maksa lukukausimaksuja, joten en usko, että voimme vaatia yliopistolta palvelua asiakkaina. Apurahalla tai muun työnsä ohessa työtään tekevät eivät myöskään ole välttämättä yliopiston palkkalistoilla tutkijoina, joten yliopistolla ei ole työnantajan tavoin oikeutta vaatia palveluitamme. Suhteemme ei onneksi ole näin yksioikoinen. Jatko-opiskelijoiden identiteettikriisi on siis sidottu yliopistomme identiteettikriisiin rakenneuudistusten lyllertäessä eteenpäin. Jahka saamme ensin kerättyä itsemme kasaan, voinemme aloittaa keskustelun kriiseistämme abstraktimmalla ja henkilökohtaisemmalla tasolla.
Tommi Kakko
Plural Blog 